Skruvi: Väinön kanssa hiihtoladulla

Käytiin eilen taas Väinön kanssa lenkillä, mentiin "torppalenkki" tällä kertaa ja pitkästä aikaa. Käytiin ihmisen kanssa viimeksi siellä silloin, kun ei ollut vielä lunta, joten nyt oli maisema ihan toisenlainen. Jotkut kevyet puut olivat painuneet metsäpolun päälle, ja taas saatiin lunta niskaan ja joka paikkaan. Ihmisen jalkakin jäi kerran yhteen sellaiseen puuhun kiinni, mutta eipä hätää, minä otin vauhtia niin jo päästiin irti!
Traktorin tekemällä metsätiellä oli meitä odottamassa yllätys; suksilatu. Kohteliaita kun ollaan, niin mentiin ladun vieressä, että hiihtäjä pääsis toistekin. Tie kuitenkin kapeni sen verran, että ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin tehdä siitä ladusta entinen. Ihmiset miettivät, pitäisikö kirjoittaa raipalla lumeen, että "kyllä me ainakin yritettiin varoa". Eipä se mikään virallinen latu kyllä ollutkaan, joku ihminen oli vain kerran mennyt siitä.

Tänään kannoin ihmistä ilman satulaa! Kyllähän se siellä keikkui jo tässä yhtenä päivänä, mutta tänään se laittoi vielä mulle päähän ihan ihme härpäkkeet, ne ovat kuulemma sidepullit. Onhan ne olleet mulla kokeilukäytössä ennenkin, mutta siitä on kauan. Niissä ei ole kuolaimia ollenkaan, joten ei tarvi sellaisia pitää suussa jos on kovin kylmä. Mikäs siinä, mukavaahan se on, ja minähän kuuntelen kyllä ihmistä vaikka päässä olisi pelkkä riimu.
Ihminen otti sitten vielä tuon kuvankin minusta ne sidepullit päässä.
Oli muuten aika helppoa hommaa tuo tämänpäiväinen, ei tarvinnut kuin käveleskellä ympäri kenttää ja välillä vaihtaa suuntaa! Ei se ihminen vielä pyytänyt ottamaan mitään juoksuaskeleita kun ei se kuulemma sitten pysy kyydissä. Luulee vain... On se kyllä aika rohkea, kun ei se pitänyt edes yhtään harjasta kiinni! Vähän se kyllä huojui siellä mutta kai se joskus oppii. Kyllä kannatti taas olla herrasmies, sain tallissa palkaksi herkkuani, mandariinia.