Onpas taas aikaa vierähtänyt viime kirjoittelukerrasta. Kyllähän meillä aina asiaa olisi, mutta kun tuo meidän ihmissihteeri vain laiskottelee... Pitäisköhän sitä joskus vähän potkia? Noin kuvaannollisesti siis, mehän emme kumpikaan sellaista muuten harrasta.
Tässä yhtenä iltana Tuija-ihminen järjesti yllätyksen. Kun kentällä ei ollut ketään muita, niin ensin hän vei minut sinne, ja kun olin siinä hetken ehtinyt haistella kentän reunoja, niin hän kävi hakemassa myös Leo-pikkuveljeni, jonka päästi samaan aikaan kanssani kentälle. Me emme olekaan vielä koskaan päässeet tutustumaan toisiimme lähemmin, koska tarhailemmekin eri porukoissa, mutta Tuija-ihminen halusi nähdä, mitä sanoisimme toisistamme. Hän kyllä arveli, että hyvin tultaisiin toimeen, koska molemmat olemme tällaisia reiluja ja sopuisia kavereita.
Leo-pikkuveli olikin aika rohkea nuorimies ja juoksi suoraa päätä luokseni. Haistelimme siinä toisiamme, ensin nenäpuolelta ja sitten tarkistettiin vielä, että poikia ollaan kumpikin. Sitten vähän leikittiin, minä liikuin ensin vähän arvokkaammin kuten ikäiselleni herralle sopii, ja Leo loikki ympärilläni. Tuija-ihminen ja Marja-ihminen naureskelivat, että me olimme kuin tamma ja sen varsa kesälaitumella. Sitten leikittiin vielä vähän lisää, ja minunkin piti vähän lisätä vauhtia ja näyttää, miten aikuiset herrat heittävät peppua ilmaan.
Kylläpä olikin mukavaa saada uusi samanhenkinen kaveri! Oltaisiin leikitty kauemminkin, mutta Tuija-ihminen lopetti leikkimme lyhyeen. Minun ravini on ollut viime aikoina vähän epäpuhdasta, eikä hän halunnut antaa minun juosta liikaa ettei jalkani tule ainakaan kipeämmäksi. Käynnissä en onnu lainkaan, ja laukkaaminenkin sujuu hyvin, mutta ravissa sen verran, että Tuija-ihminen kuulemma soitti jo eläinlääkärille ja varasi minulle klinikka-ajan. Toivottavasti ne saavat jalkani kuntoon, niin että päästään leikkimään Leon kanssa oikein kunnolla!
Jouluaattokin siinä meni niin ettei melkein huomannutkaan. Tänä vuonna ei ollut tallin yhteistä jouluratsastustakaan, kun nuo meidän ihmiset olivat joulun alla niin kiireisiä töidensä ja opiskelujensa kanssa. Oli meille kyllä ilmestynyt talliin koristeita sekä havuja, leipää ja piparkakkujakin nakerrettavaksi. Lisäksi tallissa käy tietysti joulun aikaan tallitonttuja, mutta niitähän eivät ihmiset näe.
