Leo: Vaihtokauppoja

Mä olen tehnyt diilin luontoäidin kanssa, nyt laidunaikaa odotellessa syön joka päivä vähän vihreää ruohoa ja annan vaihdossa karvoja. Niitä irtoaa nyt niin paljon, että jään kaupassa varmaan häviöllekin, mutta en olekaan mikään bisnesponi. Jotkut linnut kuulemma keräävät niitä ja rakentavat poikasilleen pehmeän pesän.

Mulla kävi tuossa viikko sitten pari tyttöä ratsastamassakin, mutta se ei nyt ollutkaan yhtään kivaa, niinkuin silloin Jossun kanssa aina oli. Ihminen on koettanut pohtia, miksi ei, mutta ihmiset nyt ovat vähän sellaisia, etteivät aina tajua. Toivottavasti se nyt pian hoksaa, mikä mulla on, kun en osaa sitä ihmisen kielellä sanoakaan. Saattaapa tosin kuulemma olla, että saan jossain vaiheessa uuden satulan. Ovathan jalot muotoni kyllä muuttuneetkin näiden parin vuoden aikana, joten uusi satula saattaisi hyvinkin olla siisti juttu.
Mulla menee muuten kyllä ihan hyvin, kärrynveto- ja ohjasajohommat ovat mieleisiä kuten ennenkin, ja teen aina niinkuin ihminen käskee. Käytiin muutama päivä sitten ihmisen kanssa oikein pitkällä kärrylenkillä, niin että mulla oli ihan hiki kun tultiin takaisin. Yhdellä peltotiellä oli isoja kiviä, ja mentiin siinä vähän kiemurrellen, kun koetin itse fiksuna poikana hakea kivettömiä kohtia, missä mennä. Tuija-ihminen ja Heidi-ihminen ovat kuulemma suunnitelleet, että kesällä mennään porukalla kärryilemään, niin että Geri tai Aada tulee myös mukaan. Siitä tulee varmaan hauskaa! Toivotaan, että tytöt pysyvät mukana vauhdissani!

Skruvi: Kesään valmistautumista

Onpas taas vierähtänyt paljon aikaa siitä, kun Tuija-ihminen sai viimeksi kirjoitettua meidän kuulumisia. Kyllähän minä vahingossa yhtenä päivänä tallasin hokkikengällä sen jalalle (sori..) mutta eikös ne ihmiset sentään sormilla kirjoita, joten ei sekään ole mikään tekosyy.
Tässä ollaan nyt kovasti koetettu valmistautua tulevaan kesään ja laidunkauteen. Minä sain vähän aikaa sitten ekana tallin hevosista kesäkengät jalkaani, ja vihreää ruohoakin olen päässyt vähän maistelemaan. Ihmistä joskus laiskottaa, eikä se viitsi aina seistä narun päässä kun syön, niinpä se päästää minut kentälle, jonka laidoilla kasvaa vihreää. Mikäs siinä, pääasia että saa herkutella tuoreella ruoholla taas pitkästä aikaa! Yleensä käyn kentällä ollessani piehtaroimassakin, minä kun olen aika kova poika piehtaroimaan, mutta meidän tarha on tällä hetkellä vähän liian märkä siihen.

Muutakin kesävalmistelua on tehty, sain nimittäin tällä viikolla ensimmäisen Coopersect-käsittelyn. Minua on jo monena kesänä ötökänpuremat kovasti vaivanneet, niin että olen hangannut varsinkin päähäni ja harjani tyveen rikkinäisiä kohtia. Aikaisempina kesinä ihminen rasvaili minua sellaisella kutinaa ihanasti lievittävällä salvalla, ja silloin se riittikin. Toissa kesänä vaivani alkoivat paheta, ja siitä ihminen päätteli, että minulla on varmaankin puhjennut kesäihottuma, vaiva, joka monia rotutovereitani kiusaa kesäisin. Viime keväänä eläinlääkäri keksi ehdottaa, että kokeillaan tätä Coopersect-nimistä ainetta, ja siitä sitten sainkin avun. Ihminen laittoi sitä muutaman viikon välein truuttaamalla lääkeruiskun avulla raidan molemmin puolin säkääni. Ötökät pyörivät kyllä ympärilläni, mutta eivätpä vain uskaltaneet purra minua, eivät edes intiimejä paikkojani, missä ei karvaakaan kasva suojana. Ihminen oli kaiken varalta ostanut minulle ihottumaloimenkin, mutta sitä ei minun tarvinnut koko kesänä päälleni laittaa.
Tuossapa on pari kuvaa, joista huomaa eron, kun katsoo harjani kuntoa. Ensimmäinen kuva on otettu toissa kesänä, jolloin vielä kärsin ötökkävaivoistani, ja toinen kuva sitten viime kesänä, kun Coopersect oli käytössä.