Mä olen tehnyt diilin luontoäidin kanssa, nyt laidunaikaa odotellessa syön joka päivä vähän vihreää ruohoa ja annan vaihdossa karvoja. Niitä irtoaa nyt niin paljon, että jään kaupassa varmaan häviöllekin, mutta en olekaan mikään bisnesponi. Jotkut linnut kuulemma keräävät niitä ja rakentavat poikasilleen pehmeän pesän.
Mulla kävi tuossa viikko sitten pari tyttöä ratsastamassakin, mutta se ei nyt ollutkaan yhtään kivaa, niinkuin silloin Jossun kanssa aina oli. Ihminen on koettanut pohtia, miksi ei, mutta ihmiset nyt ovat vähän sellaisia, etteivät aina tajua. Toivottavasti se nyt pian hoksaa, mikä mulla on, kun en osaa sitä ihmisen kielellä sanoakaan. Saattaapa tosin kuulemma olla, että saan jossain vaiheessa uuden satulan. Ovathan jalot muotoni kyllä muuttuneetkin näiden parin vuoden aikana, joten uusi satula saattaisi hyvinkin olla siisti juttu.
Mulla menee muuten kyllä ihan hyvin, kärrynveto- ja ohjasajohommat ovat mieleisiä kuten ennenkin, ja teen aina niinkuin ihminen käskee. Käytiin muutama päivä sitten ihmisen kanssa oikein pitkällä kärrylenkillä, niin että mulla oli ihan hiki kun tultiin takaisin. Yhdellä peltotiellä oli isoja kiviä, ja mentiin siinä vähän kiemurrellen, kun koetin itse fiksuna poikana hakea kivettömiä kohtia, missä mennä. Tuija-ihminen ja Heidi-ihminen ovat kuulemma suunnitelleet, että kesällä mennään porukalla kärryilemään, niin että Geri tai Aada tulee myös mukaan. Siitä tulee varmaan hauskaa! Toivotaan, että tytöt pysyvät mukana vauhdissani!
Teidän pitää pojat sanoa teidän äitille että se kirjottaa teidän juttuja vähän useammin. Me mamman kanssa luetaan mut ku... ;)
VastaaPoista