Pääsinpä tänään pitkästä aikaa kärryjenvetohommiin! Nyt on kenttä sula ja tiet samoin, joten meitsikin pysyy pystyssä vaikkei hokkeja olekaan. Kyran ihminen Reetta tuli myös tallille ja piti musta kiinni että pysyisin paikallani kun kärryt kiinnitetään, niin ettei Tuija-ihmisen tarvi sanoa rumia sanoja. Kyllähän mä siinä osaisin jo seistä liikkumatta, mutta ärsyttää välillä niin, kun ihminen nyppii mun pitkiä kylkikarvojani samalla kun kiertää aisaremmejä. Yrittäkääpä ite seistä hiljaa. Muutenkin inhoan kaikenlaista nyppimistä ja liian karkeita harjoja. Ihminen sanoo mua joskus Leo-neidiksi, mutta kyllähän mua harjata saa kunhan ei käytä ainakaan sitä kamalaa rautasukaa, jolla raastamisesta Skruvi-isoveli kuulemma ihan nauttii. Kumma tyyppi, onneksi ei olla oikeesti sukua.
Pääsin sitten lopulta hommiin, ensin mentiin muutama kierros kentällä, joka oli aika muhkurainen ja pompottelu kuulemma kävi vähän kipeää ihmisen peppuun kun juoksin. Sitten lähdettiin tielle kopsuttelemaan pieni lenkki Reetta-ihmisen ja Kerttu-koiran kanssa. Se Kerttu on vielä muakin pienempi ja olis selvästikin halunnut olla mun kaveri, vaikka ensin katsoikin vähän pitkään mua ja mun kärryjä. Kyllähän mulle kelpaa pienemmätkin kaverit, mutta nyt lenkkeiltiin varmuuden vuoksi eri puolilla tietä. Otettiin ihmisen kanssa pieni ravipyrähdys yhtä mäkeä ylös, ja Reetta-ihminen sanoi että mä näytin oikein uljaalta! Sehän taitaakin olla aika fiksu ihmiseksi, kun ymmärtää tällaisen ponikomeuden päälle!
sunnuntai 11. huhtikuuta 2010
torstai 1. huhtikuuta 2010
Skruvi: Aprillia!
Sainpas ylipuhuttua Tuija-ihmisen taas pitkästä aikaa kirjoittamaan tänne, että mitä meille kuuluu.
Käytiin tänään pienellä maastolenkillä, ihmisellä oli kuulemma ollut aikainen herätys ja rankka työpäivä, ja se halusi lähteä maastoon rentoutumaan minun kanssani. Eipä siinä mitään, mielellänihän minä aina sinne lähden. Varsinkin tähän aikaan vuodesta on hienoa, kun saan aina mahtavan talvikarvanirrotusharjauksen ennen ja jälkeen lenkin. Voitte muuten uskoa, että minusta sitä irtoaa, ja kauan! Pudotan viimeiset talvikarvani rippeet yleensä vasta juhannuksen tienoilla. Pitäähän sitä nyt olla varuillaan, jos vaikka takatalvi yllättää.
Metsätiellä oli yksi kaivinkone hommissa, ja koska on aprillipäivä, niin koetin huijata ihmistä uskottelemalla, etten ihan noin vain rohkene mennä sen ohi. Ei se mennyt halpaan, vaan kuului sanovan selästäni ihmisten kielellä, että "Menes nyt vaan, et sää ennenkään ole tuollaisia pelännyt". No en niin, kaivinkoneethan ovat äijien juttuja ja minähän olen äijien äijä jos kuka. Kerran mentiin ex-tyttöystäväni Sagan kanssa melkein käynnissä olevan kaivurin kauhan alta, eikä pelottanut pätkääkään.
Tuija-ihminen on muutenkin vähän vaikea juksattava, se kun tuntee minut jo niin hyvin näiden yhteisten vuosien jälkeen, ja tietää etten minä pelkää paljon mitään.
Aprillipäivänä muuten kun sanotaan, että "Aprillia, syö silliä", niin luulenpa että sen täytyy olla syntymämaassani Islannissa keksitty hokema. Katsokaas, islantilaisihmiset ovat kovia poikia ja tyttöjä kalastamaan, ja siellä tarjoillaan joskus silliä meille hevosillekin! Aivan totta, tosin omista Islannin vuosistani on jo niin kauan, etten muista ihan tarkkaan, söinkö itse koskaan silliä, mutta monet rotutovereistani sielläpäin syövät sitä kuulemma mielellään.
Käytiin tänään pienellä maastolenkillä, ihmisellä oli kuulemma ollut aikainen herätys ja rankka työpäivä, ja se halusi lähteä maastoon rentoutumaan minun kanssani. Eipä siinä mitään, mielellänihän minä aina sinne lähden. Varsinkin tähän aikaan vuodesta on hienoa, kun saan aina mahtavan talvikarvanirrotusharjauksen ennen ja jälkeen lenkin. Voitte muuten uskoa, että minusta sitä irtoaa, ja kauan! Pudotan viimeiset talvikarvani rippeet yleensä vasta juhannuksen tienoilla. Pitäähän sitä nyt olla varuillaan, jos vaikka takatalvi yllättää.
Metsätiellä oli yksi kaivinkone hommissa, ja koska on aprillipäivä, niin koetin huijata ihmistä uskottelemalla, etten ihan noin vain rohkene mennä sen ohi. Ei se mennyt halpaan, vaan kuului sanovan selästäni ihmisten kielellä, että "Menes nyt vaan, et sää ennenkään ole tuollaisia pelännyt". No en niin, kaivinkoneethan ovat äijien juttuja ja minähän olen äijien äijä jos kuka. Kerran mentiin ex-tyttöystäväni Sagan kanssa melkein käynnissä olevan kaivurin kauhan alta, eikä pelottanut pätkääkään.
Tuija-ihminen on muutenkin vähän vaikea juksattava, se kun tuntee minut jo niin hyvin näiden yhteisten vuosien jälkeen, ja tietää etten minä pelkää paljon mitään.
Aprillipäivänä muuten kun sanotaan, että "Aprillia, syö silliä", niin luulenpa että sen täytyy olla syntymämaassani Islannissa keksitty hokema. Katsokaas, islantilaisihmiset ovat kovia poikia ja tyttöjä kalastamaan, ja siellä tarjoillaan joskus silliä meille hevosillekin! Aivan totta, tosin omista Islannin vuosistani on jo niin kauan, etten muista ihan tarkkaan, söinkö itse koskaan silliä, mutta monet rotutovereistani sielläpäin syövät sitä kuulemma mielellään.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)