Pääsinpä tänään pitkästä aikaa kärryjenvetohommiin! Nyt on kenttä sula ja tiet samoin, joten meitsikin pysyy pystyssä vaikkei hokkeja olekaan. Kyran ihminen Reetta tuli myös tallille ja piti musta kiinni että pysyisin paikallani kun kärryt kiinnitetään, niin ettei Tuija-ihmisen tarvi sanoa rumia sanoja. Kyllähän mä siinä osaisin jo seistä liikkumatta, mutta ärsyttää välillä niin, kun ihminen nyppii mun pitkiä kylkikarvojani samalla kun kiertää aisaremmejä. Yrittäkääpä ite seistä hiljaa. Muutenkin inhoan kaikenlaista nyppimistä ja liian karkeita harjoja. Ihminen sanoo mua joskus Leo-neidiksi, mutta kyllähän mua harjata saa kunhan ei käytä ainakaan sitä kamalaa rautasukaa, jolla raastamisesta Skruvi-isoveli kuulemma ihan nauttii. Kumma tyyppi, onneksi ei olla oikeesti sukua.
Pääsin sitten lopulta hommiin, ensin mentiin muutama kierros kentällä, joka oli aika muhkurainen ja pompottelu kuulemma kävi vähän kipeää ihmisen peppuun kun juoksin. Sitten lähdettiin tielle kopsuttelemaan pieni lenkki Reetta-ihmisen ja Kerttu-koiran kanssa. Se Kerttu on vielä muakin pienempi ja olis selvästikin halunnut olla mun kaveri, vaikka ensin katsoikin vähän pitkään mua ja mun kärryjä. Kyllähän mulle kelpaa pienemmätkin kaverit, mutta nyt lenkkeiltiin varmuuden vuoksi eri puolilla tietä. Otettiin ihmisen kanssa pieni ravipyrähdys yhtä mäkeä ylös, ja Reetta-ihminen sanoi että mä näytin oikein uljaalta! Sehän taitaakin olla aika fiksu ihmiseksi, kun ymmärtää tällaisen ponikomeuden päälle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti