Skruvi: Aprillia!

Sainpas ylipuhuttua Tuija-ihmisen taas pitkästä aikaa kirjoittamaan tänne, että mitä meille kuuluu.
Käytiin tänään pienellä maastolenkillä, ihmisellä oli kuulemma ollut aikainen herätys ja rankka työpäivä, ja se halusi lähteä maastoon rentoutumaan minun kanssani. Eipä siinä mitään, mielellänihän minä aina sinne lähden. Varsinkin tähän aikaan vuodesta on hienoa, kun saan aina mahtavan talvikarvanirrotusharjauksen ennen ja jälkeen lenkin. Voitte muuten uskoa, että minusta sitä irtoaa, ja kauan! Pudotan viimeiset talvikarvani rippeet yleensä vasta juhannuksen tienoilla. Pitäähän sitä nyt olla varuillaan, jos vaikka takatalvi yllättää.

Metsätiellä oli yksi kaivinkone hommissa, ja koska on aprillipäivä, niin koetin huijata ihmistä uskottelemalla, etten ihan noin vain rohkene mennä sen ohi. Ei se mennyt halpaan, vaan kuului sanovan selästäni ihmisten kielellä, että "Menes nyt vaan, et sää ennenkään ole tuollaisia pelännyt". No en niin, kaivinkoneethan ovat äijien juttuja ja minähän olen äijien äijä jos kuka. Kerran mentiin ex-tyttöystäväni Sagan kanssa melkein käynnissä olevan kaivurin kauhan alta, eikä pelottanut pätkääkään.
Tuija-ihminen on muutenkin vähän vaikea juksattava, se kun tuntee minut jo niin hyvin näiden yhteisten vuosien jälkeen, ja tietää etten minä pelkää paljon mitään.

Aprillipäivänä muuten kun sanotaan, että "Aprillia, syö silliä", niin luulenpa että sen täytyy olla syntymämaassani Islannissa keksitty hokema. Katsokaas, islantilaisihmiset ovat kovia poikia ja tyttöjä kalastamaan, ja siellä tarjoillaan joskus silliä meille hevosillekin! Aivan totta, tosin omista Islannin vuosistani on jo niin kauan, etten muista ihan tarkkaan, söinkö itse koskaan silliä, mutta monet rotutovereistani sielläpäin syövät sitä kuulemma mielellään.