Skruvi: Terveen paperit

Tässäpä onkin hyviä uutisia kerrottavana, jalkani nimittäin on parantunut, ja päästään ihmisen kanssa taas maastoretkille.
Viime tiistaiaamuna Tuija-ihminen ilmestyi laitumelle jo aamuvarhaisella ja haki minut talliin. Kohta eläinlääkäri-Elina kurvasi paikalle, ja ensiksi mentiin kentälle jossa ihminen juoksutti minua hetken liinassa enkä ontunut lainkaan. Siirryttiin takaisin tallin käytävälle, sain piikin kaulaani ja otin aamupäivänokoset. Eläinlääkäri kuvasi kipeänä olleen jalkani ultraäänellä ja sen hankoside oli kuin olikin jo normaalin paksuinen. Helmikuisella klinikkareissullahan terveen jalan hankositeen paksuus oli ollut 7,2mm ja kipeän jalan 8,8mm, nyt sekin oli enää vain 7,5mm.
Minun pitäisi nyt kuulemma jatkossa välttää kovin pehmeillä pohjilla kulkemista joten märimpään aikaan varmaan tarhailen vanhassa ponitarhassa ja saan kuulemma Väinön seurakseni. Väinö ei kylläkään oikein välitä leikkimisestä, mutta kun tarhat pakkasen myötä kovettuvat, niin ehkä siirrymme muiden kanssa samaan porukkaan. Katsotaan, mitä nuo ihmiset päättävät.
Laitan tähän vielä kuvan jalastani, josta eläinlääkäri ajeli karvat pois. Eivät ne olleet ehtineet klinikkareissun jäljiltäkään vielä kasvaa sänkeä kummemmiksi, mutta nyt siis pitää alkaa kasvattaa niitä taas alusta. Toivon, etteivät paarmat ja muut lentävät huomaa karvatonta jalkaani, ihminen on kyllä laittanut minuun ihan mukavasti karkotetta ja Coopersectkin on tänä kesänä taas käytössä.
Pakko sanoa, ettei tuo kuva kyllä imartele muotojani, kuvakulma on sellainen, että mahani näyttää suuremmalta kuin onkaan. Laitetaan siis vielä toinen kuva, josta näkee, ettei se nyt NIIN suuri ole. Siinä kuvassa ollaan me koko lauma päiväunilla.

Leo: 8-vuotias komistus

Sainpas vihdoin taas ylipuhuttua Tuija-ihmisen kirjaamaan meidän juttuja. Nyt oli jo hyvä syykin siihen, sillä meikäponilla on tänään 8-vuotispäivä. Ihminen tuli aamulla tallille, mutta ei se tainnut mun synttäreitä muistaa, kun ei tuonut mulle mitään lahjaakaan. Haki mut vain laitumelta, puki kaikki valjasvermeet mun päälle ja sitten mä lähdin vetämään sitä kärryissä maastoon. Olikin ihan mukavaa lähteä vähän hölkkäilemään, kun paarmatkaan ei olleet vielä hereillä ja tuuli viilensi mukavasti helteessä. Mulla on vielä talvikarvaakin, kun eihän sitä koskaan tiedä, jos tuleekin vielä takatalvi.

Vaikka nyt paahdutaankin helteisellä laitumella, niin muistellaanpas vielä viime talvea, mä nimittäin sain silloin uuden kaverin. Tuija-ihminen ja Heidi-ihminen laittoivat yhtenä päivänä mut ja Bragen kentälle juoksemaan samaan aikaan, ja mehän tultiin heti hyvin juttuun. Me ollaan Bragen kanssa tallin nuorimmat, ja meidän teinien täytyy toki pitää yhtä!
Kesäkuulumisiin palatakseni, niin mä olen melkein kokenut kesäromanssin, tai ainakin palavan ihastuksen. Naapurilaitumelle, missä Skruvi-isovelikin on, muutti kesäksi sellainen eksoottinen tumma pitkäsääri jonka nimi on kuulemma Kerttu. Unohdin vähäksi aikaa kokonaan, että mulla on omakin tammalauma, ja riensin juoksujalkaa laidunten väliselle aidalle aina kun näin että ihana Kerttu oli näköetäisyydellä. Jäin siihen monta kertaa syömäänkin, ja olen varma, että se Kerttu katsoi mua ainakin kerran! Ei se kylläkään mua nyt enää kovin paljoa kiinnosta, eikä meidän romanssista mitään tulisikaan kun me ponit siirrytään jossain vaiheessa toiselle laitumelle ja isojen lauma menee takalaitumelle, joten silmäpelin peluu olis melko mahdotonta. Tuija-ihminen naureskeli mun ihastumiselle ja sanoi, etten mä taida olla ihan selvillä omasta koostani. Täh, miten niin muka?

Mulla on nyt meneillään kuntokuuri, ihminen on puhunut jostain kuntoilukurssista, jonne ollaan kuulemma menossa viikon päästä. Mun kärrytkin lähtevät sinne mukaan, saa nähdä mitä tuleman pitää!