Viime tiistaiaamuna Tuija-ihminen ilmestyi laitumelle jo aamuvarhaisella ja haki minut talliin. Kohta eläinlääkäri-Elina kurvasi paikalle, ja ensiksi mentiin kentälle jossa ihminen juoksutti minua hetken liinassa enkä ontunut lainkaan. Siirryttiin takaisin tallin käytävälle, sain piikin kaulaani ja otin aamupäivänokoset. Eläinlääkäri kuvasi kipeänä olleen jalkani ultraäänellä ja sen hankoside oli kuin olikin jo normaalin paksuinen. Helmikuisella klinikkareissullahan terveen jalan hankositeen paksuus oli ollut 7,2mm ja kipeän jalan 8,8mm, nyt sekin oli enää vain 7,5mm.
Minun pitäisi nyt kuulemma jatkossa välttää kovin pehmeillä pohjilla kulkemista joten märimpään aikaan varmaan tarhailen vanhassa ponitarhassa ja saan kuulemma Väinön seurakseni. Väinö ei kylläkään oikein välitä leikkimisestä, mutta kun tarhat pakkasen myötä kovettuvat, niin ehkä siirrymme muiden kanssa samaan porukkaan. Katsotaan, mitä nuo ihmiset päättävät.
Laitan tähän vielä kuvan jalastani, josta eläinlääkäri ajeli karvat pois. Eivät ne olleet ehtineet klinikkareissun jäljiltäkään vielä kasvaa sänkeä kummemmiksi, mutta nyt siis pitää alkaa kasvattaa niitä taas alusta. Toivon, etteivät paarmat ja muut lentävät huomaa karvatonta jalkaani, ihminen on kyllä laittanut minuun ihan mukavasti karkotetta ja Coopersectkin on tänä kesänä taas käytössä.
Pakko sanoa, ettei tuo kuva kyllä imartele muotojani, kuvakulma on sellainen, että mahani näyttää suuremmalta kuin onkaan. Laitetaan siis vielä toinen kuva, josta näkee, ettei se nyt NIIN suuri ole. Siinä kuvassa ollaan me koko lauma päiväunilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti