Kaikenlaista on kyllä meidän elämässämme tapahtunut, tärkeimpänä kaikesta se, että olemme päässeet viettämään laidunelämää! Mikäs sen hienompaa, kun saa viettää yöt ja päivät oikeaa hevosenelämää kavereiden kanssa, syöden ja nokosia ottaen, mikä vain milloinkin parhaalta tuntuu. Minä olen ehtinyt kokea jo pienen kesäromanssinkin tuon Fridan kanssa. Yhdessä vaiheessa se vain alkoi tuoksua niin hurjan hyvälle, että minä poika en enää muistanutkaan olevani ruuna. Bestikseni Brage kävi siinä vieressä haavi auki ihmettelemässä, että mitä me oikein touhutaan. Se on kyllä selvästi ihan aito eunukki, kun ei tajunnut.
Olen saanut kuukauden päivät viettää ihan lepolomaa, mutta ihminen on alkanut vihjailemaan, että kohta joudun taas hommiin. Se on kuulemma ostanut ihan uudet ratsastuskengätkin, kuulostaa kyllä aika pahalta... Tänään se haki minut talliin, harjaili ja suihki ötökkäkarkoitetta, ja sitten käytiin kävelemässä pieni lenkki Kyra-ponin kanssa, joka kantoi Riina-ihmistä, mukana kävelivät Reetta-ihminen ja Kerttu-koira.
Pienen lenkkimme jälkeen ihminen kasteli minut sienellä ja vei takaisin laitumelle, joten pääsin heti piehtaroimaan itselleni kunnon ötökkäsuojan.
Laitan tuohon kuvan minusta, Väinöstä ja Bragesta ekana laidunpäivänä.
