Tänään meidän talliin poikkesi vieraita, Liisa ja Kalle, jotka ovat eläinlääkäreitä ja ne tulivat yhteisvoimin raspaamaan meidän kaikkien legot kuntoon. Mä en oikeastaan paljoa muista niistä kahdesta viime kerrasta, kun niinä kertoina mun kaulaan pistettiin sellainen piikki, että alkoi ramasemaan ja havahduin vasta myöhemmin omasta karsinastani. Nyt mä siinä odottelin omaa vuoroani kun kavereiden hampaita hoideltiin, ja kuulin Tuija-ihmisen sanovan, ettei mulle varmaan nyt tarvi mitään piikkejä enää pistellä. Sain siis olla hereillä, ja ne laittoivat mun suuhun sellaisen vekottimen, etten saanutkaan suuta enää kiinni, ja sitten ne raspasivat, tunnustelivat, raspasivat ja taas tunnustelivat. Ihan muina poneina mä siinä seisoin, ja olisin vihellellytkin jos ei suu olis ollut ammollaan. Tuija-ihminen sanoi olevansa ihan ylpeä meikäläisestä, ja syytä olikin, koska laumamme pomo Kyrakaan ei käyttäytynyt yhtä hyvin kuin meitsi!
Muutakin uutta mulle kuuluu, näyttää meinaan siltä, että meikäponi saa kohtapuoliin uuden satulan, kun se vanha ei sovi enää. Tuija-ihminen toi tällä viikolla sovitettavaksi yhden, joka oli liian kapea muodoilleni, mutta vaikutti juuri oikean malliselta, joten seuraavaksi sovitetaan leveämpää.
Kyralla käy ratsastelemassa yksi Kiia-tyttö, joka yhtenä päivänä kipusikin meikäläisen selkään, ja laittoi mut hommiin. Kyllä mä ensin koetin ottaa siltä luulot pois, mutta enhän mä sille mitään mahtanut kun se vaan ohjaili mua sinne tänne. Eikä se edes pudonnut, vaikka mä juoksin niin että tukka hulmusi. Se kuulemma käy välillä jossain jumppaamassa jonkun hevosen selässä samalla kun se hevonen laukkaa, joten ei ihme ettei pudonnut munkaan vauhdissani.
Mullahan ei silloin ollut ollenkaan satulaa, vaan ratsastusvyö, joka oli kiinnitetty Skruvi-sedän vanhalla kouluvyöllä. Pahaksi onneksi se vyö olikin menny hankaamaan mun kainaloita ja sain kipeät hiertymät sinne. Tuija-ihminen huomasi ne vasta seuraavana päivänä, kun silloin vasta huomautin, että sinne sattuu. Kamala miten mä sainkin kärsiä, kun Tuija-ihminen pesi niitä hiertymäkohtia KYLMÄLLÄ vedellä ja sen kädetkin oli jääkylmät! Ihan tärisin kylmästä ja sitten se vielä laittoi jotain rasvaa mun kainaloihin. Nyt ne on kyllä jo parantuneet ja pääsen jatkamaan talvikarvan kasvattelua.
