Juostiin tänään Kyran kanssa vähän kentällä alkuverryttelyksi. Mentiin kokojärjestyksessä, eli minä edellä ja Kyra perässä. Pari kertaa se ohitti minut, mutta helposti minä kipaisin taas edelle. Sitten mentiin talliin, ja kyllä ihmetytti, kun ihminen puki mulle satulan, vaikkei sitä Jossuakaan näkynyt missään. Vähän jo hirvitti, että ei kai se vaan itse meinaa.... Laittoi se kyllä sitten juoksutusliinankin suitsiin, joten arvasin, että jotain erilaista ollaan nyt menossa tekemään. Kyran ihmisistä se kaikkein pienin, Nea oli jo vähän harjaillutkin minua, ja kun mentiin kentälle, niin Neahan se kiipesikin selkääni. Ihmiseni talutti minua siitä juoksutusliinasta ja minä näytin, miten hyvin osaankaan käyttäytyä. Kyllähän me hevoset se tajutaan, että oikein pieniä ihmisiä kannettaessa ei hötkyillä. Meikäläisestä on sitäpaitsi tullut jo niin pätevä ratsu, että tajusin heti, mitä pitää tehdä, kun Nea pyysi kääntymään jonnekinpäin tai pysähtymään. Ei sen jalatkaan ylettyneet kylkiini, mutta onneksi olen niin herkkä kaveri, että tunsin kyllä, milloin piti lähteä liikkelle. Menin vähän raviakin, vaikka ihmiseni olikin tylsä eikä antanut juosta kuin vain vähän matkaa. Ja me kun oltais Nean kanssa haluttu mennä täysillä! Sain jälkeenpäin runsaasti kehuja käytöksestäni, eikä syyttä, vaikka itse sanonkin.
Eilen meidän ihminen ja Kyran ihminen siivosivat jäiset kakat meidän tarhasta, siis veivät kaikki! Meillä on edessä kova urakka että saadaan se tarha näyttämään samalta taas!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti