Huh, on ollut niin kovat pakkaset, että ollaan saatu lähinnä keskittyä tarhailuun ja erittäin huurteisilta näyttämiseen. Tänään käytiin ihmiseni kanssa pienellä kävelylenkillä. Ilma alkaa vähän lauhtua, ja siitä syystä oli todella paksu sumu. Tietä kävellessä ei nähty eteen eikä taakse kuin vähän matkaa, eikä peltoaukean takana olevaa metsänreunaa näkynyt ollenkaan.
Mentiin sen verran lyhyt ja rauhaisa lenkki, että ei minulle hiki tullut, mutta hengitykseni huurusti etuosani niin, että edestäpäin katsoen näytin kuulemma ihan kimolta! Silmäripsetkin olivat kaikki yksitellen huurteessa, niin että näytti kuin mulla olisi ollut valkoista ripsiväriä. Eikä sillä ihmisellä tietenkään ollut sitä kameraa mukana.
Ihmiselläni on kuulemma Suuri Tavoite; se aikoo opetella ratsastamaan minulla ilman satulaa. Olenhan minä sitä kantanut ilman satulaa ennenkin, mutta siitä on kuulemma jo niin kauan, että sen pitää taas totutella. Mikäs minun selässäni onkaan totutellessa, kun en minä sieltä ketään pudota. Ainakaan tahallani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti