Käytiin eilen ihmisen kanssa kävelyllä ihastelemassa lumista maisemaa. Mulla oli suitset ja juoksutusliina, kun olen sen verran riski kaveri että kuulemma muuten ihmisen hauis huutaa apua, jos pelkällä riimulla mennään. Tänään sitten ihmisellä taisi olla laiska päivä, koska se ei viitsinyt kävellä itse, vaan minä vedin sitä kärryissä. En vain millään malttaisi odottaa, kun se sitoo ne kärryt minuun kiinni, vaan liikkeelle pitäis päästä ja mieluiten heti. Tälläkin kertaa koetin ottaa varaslähdön niin monta kertaa, että ihmiseltä pääsi ruma sana! Se on niin harvinaista sen suusta, että se taisikin olla mulle jo vihainen.
Olikin oikein mukava lenkki. Menomatkalla hölkkäsin rauhallisesti ja katselin maisemia, mutta kotiinpäin tullessa pistin kaviota toisen eteen jo vauhdikkaammin. Suonissani virtaa raviponien verta, joten perinteet velvoittavat!
Skruvi-setä kertoi tässä yhtenä päivänä käyneensä kantamassa Kyran isompaa ihmistä, Reettaa, maastossa. Meidän ihminen oli kuulemma taluttanut koko matkan. Skruvi-setä oli ihan mielissään reissusta, kun se ihminen siellä selässä oli vain istuskellut rauhassa eikä pyytänyt tekemään mitään turhuuksia, missä olisi voinut vaikka tulla hiki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti