keskiviikko 3. helmikuuta 2010

Leo: Lankahommia

Me kavereiden kanssa ollaan huomattu, että meidän tarhan ylälangassa ei nyt talvella kulje sähkö ollenkaan, ja tänään saatiinkin se poikki. Silloin ei ollut ketään ihmisistä paikalla, ja sovittiin, ettei kyllä kerrota miten se katkesi tai kuka teki mitäkin. Mun ja Skruvi-sedän ihminen sattui ekana tulemaan tallille, ja me seurailtiin, koska se mahtaa huomata. Aika pian se tuli katsomaan mitä mulle kuuluu, sitten se haki tallista uutta lankaa ja teki jonkun virityksen ettei päästä karkuun. Sitten se meni hakemaan Skruvi-sedän ja ne lähtivät yhdessä lenkille.
Olin minäkin tässä yhtenä päivänä Kyran kanssa maastolenkillä, kannoimme molemmat ihmisiä. Se tuttu pieni Nea-tyttö oli minun selässäni, meidän ihminen talutti minua ja tietenkin käyttäydyin koko matkan ihan niinkuin kuuluukin. Ihmiset taas kehuivat ja ylistivät käytöstäni ja hokivat, miten hieno poni olenkaan. Olenhan minä, mutta täytyykö sitä nyt päivänselvästä asiasta joka kerta tehdä tuollainen numero? Tajuanhan nyt toki, miten pienten ihmisten kanssa pitää olla, sitäpaitsi ne ovat kivoja. Isommille ihmisille pitää joskus yrittää ihan vähän kiukutella, mutta pienille olen aina kiltti.
Kerron teille vielä yhden asian, mikä tapahtui muutama päivä sitten. On parempi, että kuulette tämän meikäläiseltä ennenkuin tuo ihminen ehtii kertoa, se nimittäin silloin nauroi mulle ja voisi saada mut kuulostamaan hassulta. Se tuli tarhaan mua moikkaamaan, rapsutteli harjan alta, ja mulle tuli sellainen olo, että nappaanpa sitä vähän toisesta kädestä kiinni hampailla. Niin tein, - ja apua - se käsi lähti irti! Järkyttyneenä lähdin pukkilaukkaa karkuun, enkä huomannut edes irrottaa siitä kädestä vaan se oli mulla vähän aikaa suussa ennenkuin putosi. Siinä vaiheessa sitten huomasin, että ei se käsi ollutkaan, vaan hanska. Ihminen nauroi, mutta olihan se nyt aika törkeätä hämätä pientä ponia tuolla lailla.
Kyran ihminen muuten toi meille tarhaan sinisen jumppapallon, että saatais leikkiä sillä. Kyllä sillä vähän leikittiinkin, mutta yhtenä päivänä se meni rikki ja joutui roskikseen. Me ei kyllä tunnusteta mitään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti