Kuten kaikki huomaavat, niin tuo meidän Tuija-ihminen on mahdottoman laiska kirjoittaja. Me Leon kanssa aina kerrotaan sille, mitä me halutaan että se kirjoittaa, mutta ei se aina tottele. Nyt sillä on kyllä ollut hyvä syy, täällä on ollut niin kylmä että sillä on ollut sormet ihan jäässä varmaan yötä päivää. Mullakin on ollut jo kahtena päivänä loimi päällä ulkona, vaikken normaalisti sellaista päälleni laita. Eilen ja tänään oli niin kova tuuli ja pakkanen, että mukavahan se oli kun ei tarvinnut jäätyä luita myöten.
Minä olen taas harrastanut noiden keltaisten kaverieni viemistä maastoretkille. Väinöstä onkin tullut jo aika hieno maastomies, melkein jopa maastoherrasmies kuten minä. Se alkaa jo luottaa siihen, että kotiinkin vielä pääsee, eikä tarvi hoppuilla. Onhan se kylläkin blondi, joten jos vaikka pitää katsella jotain rakennusta tien varressa, niin ei se meinaa muistaa kävellä samalla, tai sitten se kompastuu omiin jalkoihinsa.
Fridankin vein viime viikonloppuna lenkille, ja se kyyditsi selässään erästä Jenni-ihmistä. Sitä ihmistä jännitti kovasti, kun sillä oli kuulemma ikäviä kokemuksia yhdestä meidän lajitoverista. Sille hevoselle ei varmaan ollut kukaan näyttänyt mallia miten maastossa käyttäydytään, eikä kertonut, ettei hevosten kuulu järjestää ihmisiä sairaalaan. Frida sentään osaa käyttäytyä maastossa, eikä nytkään ollut millänsäkään vaikka kyytiläisen hampaat vähän kalisivat. Frida fiksuna tammana otti minusta mallia, ja kun en hötkyillyt, niin ei sekään viitsinyt. Kyllä me fiksut hevoset ollaan huomattu, ettei tule ollenkaan niin hiki kun menee ihan rauhallisesti vaan.
Ootte te fiksuja koko sakki! Meitsikin pääsi tänään maastoon, oli jännää! Mamma ei onneksi sitä maastoilua jännitä kun on Poonen kanssa mennyt vaikka missä, ja muidenkin kanssa. Jos mammaa jännittäisi saattaisin nimittäin lähteä lentoon...
VastaaPoista