Syksyn tulon olemme me hevoset huomanneet ainakin siitä, että ruohoa on meille syötäväksi aina vaan vähemmän. Olemme kyllä vielä saaneet olla laitumella yötä päivää, ja eilen meidän isompien lauma siirtyikin vielä syömään puhtaaksi laitumen, jolla ponit alkukesästä laidunsivat. Siirryimme sinne sujuvasti lankakujaa pitkin ja tietysti otimme pienet laukkaspurtitkin, niinkuin uudelle laitumelle siirryttäessä kuuluu tehdä. Ystäväni Väinö ei kylläkään spurttaillut, vaan suoritti laitumelta toiselle siirtymisen aika kankeasti astellen, ja olikin lähinnä makoillut aamupäivän. Heidi-ihminen sitten hieman huolestuneena veikin Väinön loppupäiväksi kentälle ulkoilemaan ja yöksi talliin. Eläinlääkäri kuulemma tulee katsomaan Väinöä, toivon, että päästään vielä porukalla laiduntamaan eikä ole mikään vakavampi vaiva kyseessä.
Omiin syksypuuhiini kuuluu talvikarvankasvatuksen aloittelun lisäksi tietenkin kunnon kohottaminen maastoillen. Olen saanut monen kokoista maastoseuraa, sillä käytiin eräänä päivänä Kyra-ponin ja Riina-ihmisen kanssa lenkillä, ja olenpa lenkkeillyt jo laumamme uusimman jäsenen Deegunkin kanssa, joka kantoi omaa Carita-ihmistään. Olemme Deegun kanssa jo ihan hyvissä väleissä, se taisi huomata jo, ettei me lauman pojatkaan olla yhtään hassumpia tyyppejä. Se vaan kuulemma pelkää vielä vähän traktoreita ja sen sellaisia, mutta kyllä se pian varmaan oppii, ettei niitä tarvitse pelätä.
Tuija-ihminen on kuiskaillut minulle, että saatan saada piakkoin ihan uuden tuttavuuden maastokaveriksi! Se on kuulemma samaa rotua kuin minä ja asustelee tässä lähellä. Saa nähdä, millainen tyyppi se on, mutta enköhän minä tule sen kanssakin hyvin juttuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti