Tämä on nyt selvästikin tätä syksyä, ruokavaliomme on siirtynyt entistäkin enemmän heinävoittoiseksi eikä ruohoa saa jollei itse mene ja nappaa ohimennen. Minä olen siinä ruohonnappaamisessa aika hyvä, enkä ymmärrä, miksi Tuija-ihminen ei taitoani arvosta, vaan suorastaan kieltelee minua vetämästä itseään ruohojen pariin, vaikka voisihan tuo maistaa itsekin, miten maukasta se on, niin kauan kuin sitä nyt yleensä saa. Olen kylläkin päätellyt ihmisten suun olevan tuohesta, koskapa eivät ne ymmärrä mikä kulinaristinen nautinto voi kunnon ruoho olla!
Tarhamme on nyt juuri sateiden johdosta aika mutainen, ja olen ollut muutamana päivänä turpaani myöten kurassa. Tuija-ihminen ihmetteli, miten etupolvenikin voivat olla kuraiset, mutta tänään minä näytin sille, miten näppärästi saan kurkotettua aidan alta muutaman ruohonkorren itselleni menemällä polvilleni ja kas, kaula ylettyy paljon pitemmälle! Kyllä meillä senioreilla on takataskussa konsti joka tilanteeseen!
Minullahan ei varsinaisesti takataskuja kylläkään ole, vaan kasvattelen kovalla tohinalla talvikarvaa, ettei sitten tarvitse palella kun se talvi tulee. Talvi kuulemma joka vuosi yllättää ihmiset, varsinkin ne jotka autoilevat, mutta meitä hevosia ei koskaan, tiedämme tarkalleen, milloin karvankasvatus tulee aloittaa.
Mutapainit jäävät meidän osaltamme nyt vähäksi aikaa, sillä kuulin Tuija-ihmisen ja Heidi-ihmisen suunnittelevan, että minä ja keltaiset ystäväni siirrymme toistaiseksi tarhailemaan kentälle. Tämänhetkinen tarhamme upottaa jo niin, että ihmiset haluavat varjella arvokkaita jalkojamme, ja luulen, että ne haluavat myös päästä itse vähemmällä jalkojen pesemisellä. Mikko-ihminen on ahkerasti kunnostanut vanhaa tarhaamme jotta emme uppoaisi siellä, ja kuulemma pääsemme piakkoin jo sinne tarhailemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti