Leo: ekaa kertaa kisoissa

Käytiin muutama viikko sitten ihmisen kanssa kilpailuharjoituksissa siellä samassa paikassa, missä ollaan oltu kuntoilemassakin. Aamulla mä jo arvasin, että jonnekin lähdetään, kun mä en päässyt kavereiden kanssa tarhaan, vaan jäin aamupalalle talliin, ja Tuija-ihminen ilmestyi heti aamusta tallille traileria kiskoen. Se pakkaili kyytiin kaikenlaista, ja pian Marja-ihminen tuli myös ja ne pakkasivat meikäläisenkin kyytiin ja niin sitä mentiin.
Kilpailuharjoitukset tarkoittavat sitä, että ihminen saa harjoitella, meikäponihan kyllä osaa ja tekee mitä vain käsketään, mutta hyvähän se on, että nuo lahjattomat treenaa. Oikeasti kyllä meikäläinenkin sai totutella nyt siihen, että vaikka olikin tällä kertaa tuttu paikka, niin heti perille päästyä ruvettiinkin hommiin, ja samoissa hommissa oli monta kaveria samaan aikaan. Aluksi kyllä Marja-ihminen talutteli meikäläistä ympäriinsä, ja sillä aikaa Tuija-ihminen kävi yksikseen kävelemässä sen tarkkuusradan läpi, jotta se osais sitten ohjailla meikäponia niin ettei mun tarttis hävetä. Sitten alettiin verrytellä, ja mulla oli into ihan huipussaan enkä olis malttanut ainakaan kävellä yhtään, mutta kävelin välillä silti kun kerran käskettiin. Mä sain myös totutella siihen, että vaikka joku lähistöllä maiskuttaa, niin ei se aina tarkoita sitä, että mun pitäisi mennä kovempaa.

Tuija-ihminen oli ilmoittanut meidät molempiin tarkkuusluokkiin, joista ekassa porttien leveys oli +35cm, eli sen verran mun kärryjä leveämpi, ja toisessa +25. Ekassa luokassa mentiin puhdas rata eli ei pudotettu yhtään palloa, mutta ihminen teki ohjailumokan ja menin yhden portin ohi. Mentiin sitten se portti uudelleen ja jatkettiin siitä, mutta aikaahan siinä tietty kului. Onneksi kuitenkin ihminen tajusi, että se oli sen ihan oma moka, eikä suinkaan mun. Ihminen olis mielellään antanut mun päästellä täysillä, mutta radassa oli muutama sen verran kiperä käännös, että pakko oli kuulemma välillä hiljentääkin, vaikkei mun mielestä olis tarvinnut.
Toisessa luokassa päästiin kovempaa, mutta tällä kertaa yksi pallo tipahti ja toi kolme virhepistettä.
Kummassakin luokassa oli yhdeksän osallistujaa, ja meikäponi ihmisineen tuli ekassa luokassa neljänneksi ja toisessa seitsemänneksi. Kolme ekaa palkittiin, joten me jäätiin juuri vaille sijoitusta, mutta meidät yllätettiin tsempparipalkinnolla, joten päästiin palkintojenjakoon mukaan kuitenkin. Meikäläinen marssi tyylikkäästi paikalle niinkuin kuuluukin, mutta se paikallaan seisominen ei ole vielä ihan mun suosikkijuttu, jos liian kauan pyydetään seisoskelemaan. Marja-ihminen oli onneksi kentän laidalla ja tuli pitämään meikäläisestä kiinni etten pääsyt aiheuttamaan mitään selkkausta. Tuija-ihminen pokkasi palkinnoksi jalkaheijastimet, jotka ovat juuri passelit Skruvi-isoveljelleni. Mullekin ne antoivat rapsutukset.
Vaikka ei sijoituttukaan, niin Tuija-ihmisellä oli kuulemma ihan voittajafiilikset, koska mä (tietenkin) käyttäydyin ihan asiallisesti intoilusta huolimatta, ja se itse muisti radan!
Kisasuorituksen jälkeen mä pääsin eroon kärryistä ja valjaista, sain miehekkään vaaleansinisen fleeceloimen päälleni ja Marja-ihminen kävelytteli mua sillä aikaa kun meidän vetoauto trailereineen kiskottiin irti savesta, minne se oli onnistunut juuttumaan, mutta päästiin me lopulta kotimatkallekin. Tuossa lopuksi yksi kuva meikäponista tositoimissa.