Sain nyt vihdoin ja viimein tavata sen uuden maastokaverin, josta Tuija-ihminen on minulle kuiskaillut. Kuvittelin jo, ettei koko jutusta tule yhtään mitään, kun ihmiset puhuvat vain. Yhtenä päivänä ne olivat kuitenkin sopineet treffit maastolenkin varrelle, joten minä ja tallikaverini Deegu starttasimme matkaan kumpikin ihmisiämme kantaen. Ihmiset olivat siis sopineet, että tämä uusi kaveri, nimeltään Patu, kantaisi oman Jenni-ihmisensä meitä vastaan, ja jatkaisimme siitä sitten porukalla johonkin suuntaan. Jenni-ihminen oli kuulemma sanonut, että Patun eteneminen yksin vähän kestää, mutta olivat ne päässeet puoleen väliin matkaa ennen kuin törmäsimme.
Tuija-ihmistä vähän jännitti, miten mahdan suhtautua ventovieraaseen kaveriin, minulla kun on ollut tapana vähän liikaakin innostua vieraista lajitovereista niin, että höyrypäinen mielentila jää vähäksi aikaa päälle. Tuija-ihminen ei ole kuitenkaan tainnut tajuta, että ikä on tuonut minullekin varmuutta, joten nyt Patun kohdatessamme vain hörisin sille kohteliaan tervehdyksen ja keskityin sitten hamuamaan pientareelta ruohoa. Täytyyhän hevosen nyt välillä syödäkin.
Lähdettiin treffauspaikalta sitten tielle, jonka Tuija-ihminen ja Sofia-ihminen eräänä kesänä nimesivät sikalalenkiksi. Se oli se kaunis kesä, jolloin Poone-setä lenkkeili kanssani.
Deegu ja Carita-ihminen menivät nyt edellä, me kopsuttelimme Patun kanssa rinnakkain, ja se kertoi minulle olevansa melkein rotuveljeni eli kolmen vartin issikka. Se yksi kolmasosa on kuulemma suomenhevosta. Oli se kyllä aika lailla meikäläisten näköinenkin, ja vain muutaman sentin minua korkeampi. Sukulaisuus oli ilmiselvää, sillä tulimme heti mainiosti keskenämme juttuun.
Saatoimme sitten Patun ja Jenni-ihmisen kotiin, vaikka minun ja Patun mielestä yhteinen lenkki olisi voinut vieläkin jatkua, ja hirnuimmekin toisillemme niin kauan kuin näköyhteyttä riitti. Muutaman kerran kotimatkallakin hirnuin kaiken varalta, josko olisin saanut vielä lisää uusia kavereita, mutta minun oli nyt tyytyminen Deegun seuraan, vaikka on sekin loppujen lopuksi ihan hyvä tyyppi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti