Laidunkesä alkaa vedellä viimeisiään ja ollaan jo kohta kaikki siirrytty tarhaelämään. Tuija-ihminen kuulemma jo huolestui mun terveydestäni, koska mä olen saanut kasvatettua niin ison mahan kesän aikana, mutta kyllä mä kuulkaa olen ruohoa pistellytkin. Ihmiset kutsuvat meikäläisen kaltaisia hyviksi rehunkäyttäjiksi, ja niinpä meikäponinkin maha vain kasvaa laitumella vaikka kuinka kävisin lenkillä. Tallin kaksijalkaiset puhuivat jo ensi kesästä vaikkei vanhaa kesääkään olla ehditty kunnolla hyvästelemään, ja mä kuulin niiden suunnittelevan jotain köyhempää laidunta meille poneille. Tuija-ihminen sanoi, ettei se halua enää mun kasvattavan näin suurta mahaa tulevina kesinä, koska se on kuulemma riski mun terveydelle. Mulle käy kyllä kaikki, kunhan vaan jotain ruokaa saa.
Nyt kun en enää syö yötä päivää, niin mulla kuulemma alkoi laihdutuskuuri ja sikspäkin kiinteytys. Kuntoiluahan mä olen harrastanut muutenkin pitkin kesää, eikä mun kunnossani olekaan valittamista. Mulla oli kylläkin muutama vapaapäivä tässä tarhakauden alkajaisiksi, kun mun kärryjen toisessa renkaassa ei pysynyt ilma. Tuija-ihminen kätevänä ponikuskina irrotti sen renkaan ja vei kotiin, ja Lauri-ihminen oli näppärästi korjannut sen. Kyllä me pojat vaan osataan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti