Me söimme porukalla jo takalaitumen siihen kuntoon, että Heidi-ihminen ja Tuija-ihminen eräänä päivänä käärivät hihansa ja tekivät meille taas uuden laitumen. Ensin ne saartoivat meidät näkkileivän kokoiselle alueelle ja me saimme ihmetellä, kun ne häärivät hiki päässä ja keräsivät pois kaikki laiduntolpat ja langat, ja katosivat metsän toiselle puolelle niiden kanssa. Me odottelimme kärsivällisesti, niinkuin kesyjen hevosten kuuluu, vaikka välillä alkoi ukkostaakin. Jyrisi, paukkui ja salamoi niin, että ihmiset olivat menneet talliin sadetta pitämään ja kuulemma melkein pelänneet salaman iskeneen meihin. Ukkosen hälvettyä ne tulivatkin kurkkimaan metsän reunasta mikä meillä on meininki, mutta ihan rauhassahan me siellä vieläkin odoteltiin. Odoteltiin ja odoteltiin, ja vihdoin sitten ne virittelivät jotain lankoja puihin ja kuului jotain "Seiso sä siellä niin mä olen tässä" -juttuja. Riimut ilmestyivät päihimme ja sitten Tuija-ihminen avasi odottelulaitumemme portin ja kuvitteli, että kirmaamme tuosta noin vaan ihmisten tekemään kujaan. Kukaan ei olisi halunnut mennä ensin, joten Tuija-ihminen otti kesävierastamme Kerttua riimusta kiinni ja talutti sen alkumatkan kujaa pitkin. Sitten me muutkin, minä etunenässä, rohkenimme seurata lankakujaa metsän uumeniin. Kyllä muuten kannattikin, sillä sen metsän kautta pääsimme uudelle, mutta jo vanhalle, tutulle laitumelle!
Laiduntelimme siinä kaikessa rauhassa pari päivää, kunnes porukkaamme liittyi eilen uusi kaveri. Se sanoi, että ihmiset kutsuvat sitä Deeguksi, vaikka emme me oikein saaneet sen hörinöistä selvää, kun se jutteli viron kielellä. On muuten aika muskelimasa, ja se saa meidät muut näyttämään ihan poneilta sen rinnalla. Sen kenkäkin on kuulemma kokoa viisi. Täytyy kyllä sanoa, ettei se nyt alkuun oikein näyttänyt tietävän, miten meidän laumassa kuuluu käyttäytyä, se nimittäin kidnappasi Fridan ja Kertun eikä päästänyt niitä enää ollenkaan meidän poikien luo. Se jopa ajoi meidät kauemmas, jos olimme liian lähellä! Kyllä totta puhuen pisti vähän kiukuttamaan moinen nuori juippi, joka tulee tuolla tavalla kukkoilemaan! Pari kertaa näytin sille lentävät takakaviot, kun mokoma rupesi liikaa meikäläistä komentelemaan! Toistaiseksi olen kuitenkin katsonut terveellisimmäksi pysytellä kauempana, kuvitelkoot nyt sitten olevansa pomo tai jotain.
Brage-ystäväni kanssa ollaan jatkettu maastoharjoituksia. Bragehan on aloittanut ratsunopinnot Elina-ihmisen kanssa ihan hyvällä menestyksellä, ja minä olen käynyt näyttämässä sille mallia, miten maastossa ollaan. Vielä Brage ei ole kantanut siellä ketään, vaan Jenni-ihminen on taluttanut ja minä Tuija-ihmisen kanssa olen kävellyt edellä. Ollaan käyty jo aika kaukanakin, ja kuin tilauksesta on autojakin nähty, kerran sellainen tuli meidän takaa ja kerran edestä. Sain siis tilaisuuden näyttää, miten autoihin pitää suhtautua, eli ei mitenkään, ja tämän opin on nuori oppilas sisäistänyt tähän mennessä hyvin. Jonain päivänä vielä pääsemme varmasti yhdessä maastolenkille ihmisiä kantaen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti