Mä olen viime aikoina harrastanut vähän kaikkia hommia, joita osaan. Yhtenä päivänä lähdettiin monenkarvaisella porukalla maastoon. Meikäponin selässä ratsasti pieni Nea-tyttö ilman satulaa, ja Tuija-ihminen talutti, vaikka ihan nätisti mä olisin ollut vaikkei olis taluttanutkaan. Kyra-ystäväni talutti ihmistään Riinaa, vai miten päin se nyt meni, ja mukana oli myös Kerttu-koira tyttöjen papan kanssa.
Käytiin kävelemässä pieni lenkki, ja Nea sai harjoitella mun ohjaamista tien reunaan, mä kun aina ihan vahingossa eksyin kävelemään ihmisen taakse, vaikka olis pitänyt vierellä pysyä. Menin kyllä aina heti takaisin reunaan, kunhan Nea vain muisti ohjata. Tallille palattuamme saatiin mennä ekaa kertaa Nean kanssa kentällä ihan ilman talutusta! Tuija-ihminen kyllä käveli meidän vieressä, mutta hyvin se Nea-tyttö osasi ohjata meikäläisen kentän ympäri ja pari volttiakin mentiin. Meitsikin oikein keskittyi, kun oli niin tärkeä tehtävä mulle uskottu. Nea on vielä muakin nuorempi, joten kieli keskellä suutahan sellaisia pitää kantaa.
Tällä viikolla pääsin vetämään mun hienoja valjakkokärryjä. Olen mä niitä kokeillut pari kertaa, mutta nyt sain vetää niitä ihan kunnolla jo. Maltoin seistä ihan rauhassa, kun Heidi-ihminen ja Tuija-ihminen virittelivät kaikenlaisia remmejä sinne tänne, lopulta oli valmista ja Tuija-ihminen kipusi kyytiin. Kenttä oli vähän pehmeä, ja ne kärryt aika painavat, joten sain kiskoa ihan tosissani ja melkein jo tunsin, miten sikspäkkini kiinteytyi. Ravissa oli helppoa vetää, vaikka ensin vähän pelästyin, kun yksi remmin pää läpsyi mahaani vasten. Mentiin nyt vain puolisen tuntia näin alkuun, mutta kyllä mulle silti hiki tuli.
Ohjasajoakin ollaan treenailtu, ja kivahan se on aina kun hommiin pääsee, tällainen monitaituri kun olen. Kerran käytiin ohjasajohommissa meidän ponien entisellä laitumella, joka oli meidän jäljiltä aika tasainen. Se oli mulle kuulemma samalla keskittymisharjoitus, koska sieltä näkyivät kaverit, joita tietenkin koetin ensin kuikuilla, mutta sitten en enää ehtinytkään, kun ihminen laittoi mut hommiin. Käytiin sitten vielä vähän toisella pellolla, jossa sain ravailla korkeammassa ruohossa, ja kakkasinkin hienosti vauhdissa kun ihminen ei antanut lupaa pysähtyä.
Isot kaverit katselivat ojan toiselta puolelta ihan monttu auki, taisivat vaan olla kateellisia, kun menin niin hienosti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti