Tänään päästiin vielä kerran tänä vuonna muuttamaan uudelle laitumelle. Tuija-ihminen ja Heidi-ihminen olivat kuulemma tehneet aamulla ensin poneille uuden laitumen ja siirtäneet ne siihen. Jossain vaiheessa tähystin meidän laitumen nurkalta ja näin, kun ihmiset keräilivät jotain vanhoja aitatolppia ja lankoja, ja näyttivät niin ahkerilta että.
Oltiin jo iltapäivän puolella, kun ne tulivat metsän läpi meidän laitumen luo ja alkoivat viritellä jotain lankoja puihin, ja höpisivät jostain kujasta. Vähäksi aikaa ne katosivat taas metsän siimekseen lankoineen ja kujajuttuineen, mutta eipä aikaakaan, kun Tuija-ihminen tuli, laittoi meille kaikille riimut päähän, ja sitten se teki sen, mistä me ollaan aina haaveiltu, se avasi meille portin ja me saatiin kirmata vapauteen! Juostiin hännät putkella kuin villihevoset ainakin, vaikka ei ihan vapauteen sitten päästykään, vaan jouduttiin nelistämään niiden valkoisten lankojen välissä tallin suuntaan. Me pojat mentiin edellä, ja kun päästiin metsästä ulos, niin siellä olikin Heidi-ihminen vastassa ja viittoili, että tuonnepäin, olkaa hyvät. Ne olivat tehneet meille väliaikaisen pikkulaitumen, mutta hyvä sekin oli, koska siellä oli uutta ruohoa.
Sitten ne rakentelivat uuden laitumen aitaa, me aina välillä kokoonnuttiin aidan taakse riviin seurailemaan, että tuleeko siitä valmista, mutta ei se kauaa jaksanut kiinnostaa, koska syödäkin piti. Iltapäivä oli jo pitkällä, kun taas portit aukesivat ja pääsimme siirtymään hallitusti isommille ruohoapajille. Nyt ei enää niin huvittanut juostakaan, vaikka vähän tietenkin täytyi. Huomenna on kuulemma luvassa jo heinääkin aamupalaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti