Näin syksyllähän on tosiaan aika tuulista, mutta meidän hevosten elämässä on muutakin uutta ollut meneillään. Laumamme pääluku pieneni yhdellä, sillä meidän isojen lauman pomotar Vappu muutti uuteen kotiin Yläneelle. Minusta tuli nyt taas päällikkö, mutta meno on leppoisampaa, koska johdan rauhanomaisesti enkä simputa ketään huvikseni niinkuin Vapulla joskus oli tapana.
On tässä muitakin uusia kuvioita tullut, sillä olemme nyt viettäneet jo viikon verran yöt tallissa. Päivät ollaan vielä laitumella, ja sehän on mukavaa kun aika kuluu maistellessa syksyn ruohoja. Minä sain uuden karsinankin, sillä kun Vappu muutti pois, sai Brage-nuorukainen meistä suurimpana periä sen karsinan, ja minä muutin Bragen entiseen karsinaan. Aikaisemmin kerroinkin jo, että minun vanhasta karsinastani tehtiin rehuhuone. Kannatan kyllä vahvasti sitä, että meidän ruokatarvikkeillemme tuli enemmän tilaa!
Käytiin tässä eräänä päivänä taas maastolenkillä Väinön ja Marja-ihmisen kanssa, ja Tuija-ihminen oli vähällä saattaa meidät kaikki kiusalliseen tilanteeseen. Ollaan ihmisen kanssa joskus löydetty kiva hiekkatienpätkä, joka kulkee aivan erään kesämökin pihan vierestä. Tuija-ihminen on puhellut minulle, että olisipa joku joskus paikalla siellä mökillä, niin voisimme käydä kysymässä sopiiko siitä kulkea. Nyt lenkkimme suuntautui metsäpolulle sen mökin lähelle, ja kun sieltä suunnalta kuului ääntä, niin Tuija-ihminen ohjasi minut mökin suuntaan ja päätti, että mennäänpä morjestamaan. Päästiin jo näköetäisyydelle, kun nähtiin että joku mies ilmestyi saunan ovesta ja se oli...öh.. munasillaan. Minusta siinä ei mitään erikoista ole, kuljenhan sillä tavoin itsekin, mutta ihminen käänsi minut ympäri ja sanoi Marja-ihmiselle, ettei nyt taidetakaan mennä. Harmi, kun nyt olisi kerrankin ollut tilaisuus tiedustella kulkulupaa, mutta yritetään toiste uudelleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti