Tänään on meidän Tuija-ihmisen synttärit, ja käytiin mukavalla lenkillä sen kunniaksi. Minä en voi sitä vanhaksi sanoa, koska jos minun ikäni muutettaisiin ihmisen vuosiksi, niin olisin kuulemma jo vanhempi. Enhän minäkään vielä mikään vanha ole! Vuosi vuodelta vain nuorenen!
Kyran Reetta-ihmisellä on kuulemma myös tänään synttärit, muttei kumpikaan muistanut tuoda meille kakkua. Tai, kyllä meille olis riittänyt ihan vaan iso kasa porkkanoitakin. Ei me olla niin kranttuja.
Muutama päivä sitten minulle tuli taas hieroja kotiin. Aamusta saakka satoi räntää, käytiin siinä Väinön kanssa pienellä lenkilläkin kastumassa lisää, joten lenkin jälkeen olin kuin uitettu hevonen. Ihminen sanoi, että minut pitää saada kuivaksi ennen hierojan tuloa, ja mitä se sitten menikään tekemään? Lukitsi minut karsinaan ja sanoi, että saan syödä päiväheinät sisällä. Ai miten niin SAAN? Eihän ne nyt sisällä miltään maistu, hyvänen aika. Kyllä päiväheinien kanssa kuuluu saada palanpainikkeeksi raikasta ilmaa. Iltaheinät on sitten ihan asia erikseen. Ihminen väitti, että se on ihan sitä samaa heinää, mitä muutenkin syön, mutta kyllä minä tiedän paremmin, kun ei maistu niin ei maistu.
Tulihan se hierojakin sitten, ja mukavahan sen käsittelyssä aina on olla. Sen verran suivaantunut kuitenkin olin päivärytmini sekoittamisesta, etten halunnut seistä ihan koko aikaa paikoillani, ja löin välillä nyrkkiäkin pöytään - tai siis paukutin lattiaa etukaviolla näyttääkseni miten paljon otti päähän. Hieroja-Terhikin sanoi, että minultahan löytyy näköjään myös temperamenttia. Tietysti löytyy, enhän minä mikään nössöpoika ole.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti