Leo: Uusien kuvioiden kesä

Tuija-ihminen on taas lepuuttanut näppäinsormiaan, mutta se lupasi nyt kirjata ylös, mitä mulla on sanottavaa. Tämä kesähän on ollut meillä uusien tuulien aikaa. Vanhaa tuttua oli se, että mä kävin Tuija-ihmisen kanssa alkukesällä taas urheilemassa siellä samassa paikassa Urjalassa, missä ollaan ennenkin käyty, ja mukava reissuhan se oli. Mulla oli eväänä hyvää heinää ja sain uusia ihailijoita kuten yleensäkin.

Ihmiset ovat väsänneet meille uutta tallia, ja me ollaan kaikki käyty jo siellä sisällä vaikkei me vielä pystytä sinne muuttamaan. Tallin kulmilla on pörrännyt ihmisiä vaikka minkälaisilla härveleillä, kun ne on tuoneet kiviä ja hiekkaa meidän uutta tarhaa ja kenttää varten, ja sitten vielä toiset ihmiset on tulleet toisenlaisten härvelien kanssa levittämään ne kivet ja hiekat. Mä ja mun laumakaverit ei kylläkään olla jaksettu  moisista välittää. Me pystytään vaikka nukkumaan laitumella samaan aikaan, häärätkööt ihmiset rauhassa vaan.

Mun elämässä on nyt tapahtunut sellainen uusi käänne, että mä pääsin taas ratsunhommiin, mikä onkin vaihteeksi taas kivaa. Vähän aikaa sitten yksi Minttu-tyttö tuli tutustumaan meikäläiseen, ja ekalla kerralla vain harjasi ja rapsutteli, sekä sitten me käytiin molemmat vähän kävelyllä. Muutaman päivän päästä se sama tyttö tuli ja kiipesi mun selkään, ja mehän tultiin oikein hyvin juttuun. Mulla oli taas meno päällä ja into piukassa, mutta kyllä mä maltoin silti kuunnella mitä se siellä mun selässä haluaa, että mä tekisin. On se käynyt senkin jälkeen urheilemassa mun kanssa, ja mä luulen, että mä olen tainnut hurmata sen.

Mulle laitettiin tässä yhtenä päivänä taas kengät, jotta mun olis helpompi mennä kivisellä hiekkatiellä, missä mä olen arkonut aika lailla paljain varpain. Meikäläinenhän on osannut jo kauan suhtautua ihan lunkisti kavioiden vuoluun, mutta se kenkien naulaaminen mua vielä hirvittää enkä voi silloin rauhassa seistä. Nyt ihmiset olivat päättäneet huiputtaa mua, ja kun Katri-kengittäjä tuli, niin se otti mua kielestä kiinni ja Tuija-ihminen truuttasi sinistä geeliä mun kielen alle. Sitten Katri-kengittäjä rupesi vuolemaan, ja kohta mua alkoi nukuttaa enkä enää jaksanut välittää kenkien naulaamisesta. Tuija-ihminen ystävällisesti seisoi mun vieressä ja hääti mun kimpusta talliin eksyneet paarmat ja antoi mun nojata itseensä kun nukuin.Siirryin siitä sitten heräilemään Maikin tulevaan karsinaan, ja kivahan siellä oli torkkua, kun paarmat ei sieltä mua löytäneet.

Kurvailua Urjalassa

Mä kävin tarkistamassa, onko tallin seinät suorassa.

Maisema mun tulevasta karsinastani

Oma karsina tarkastettu ja sopivaksi havaittu